Kudontaharrastukseni aloitin muutama vuosi sitten Espoon keskuksen kudonta-asemalla Ritvan hyvässä opissa. Aloitimme poppanalla ja matolla ja kevätkaudella teimme jo tosi hienoja pellavapyyhkeitä ja laudeliinoja. Ehdimme alkeiskurssilla vielä tehdä villahuovankin.
Seuraavana syksynä menin jatkokurssille. Kaikenlaista kivaa se Ritva keksi meille ja mehän teimme melkein yötä päivää kun vauhtiin päästiin.
Hankin myös kotiin kangaspuut kudontakurssin innoittamana. Ritvan hyvien oppien kanssa tuhersin autotallissa kangaspuiden alla ja tuskailin alkuun polkusten sitomista, kun oli niin vaikeaa. Mutta ahkeruus ja sitkeys palkitaan. Sain kuin sainkin kangaspuut pystyyn ja kudontakuntoon. Tosin avustajana tietysti kärsivällinen siippani, joka nykyään myös taitaa loimen vetämisen puihin ym. kudontaan liittyvää.
Tämän maton loimen loin kudonta-asemalla kun en ole raskinut luomapuita vielä kotiin hankkia. Malli on isoäidin matto.
Tässä menossa ruusukasmaton viimeistely. Hapsujen solmiminen on aika vaarallista puuhaa kun kissat aina luulee että tässä on heille leikki. Avustavat kaikin tavoin ja koko ajan. Tykkaavät olla aina siellä missä mammakin on. Sormet ja varpaat ovat vaarassa ja leikit on joskus tosi rajuja.
Niin että tämmöistä meininkiä meillä.
Tässä Sakke villitsee itsensä tosi rajuihin leikkeihin. Parasta vähän varoa sormiaan.
Kun olin oppinut kudonnan niksit, aloin pitämään työpaikallani kudontakerhoa. Tässä menossa sinisävyinen matto. Matot lahjoitamme hyväntekeväisyyteen.
Tämä matto valmistui joululahjaksi läheiseen nunnaluostariin.
Palttinaa ja ruusukasta. Matonkuteet saamme työntekijöiltä ilmaiseksi käyttöömme. Asiakkaat voivat kutoa haluamansa pätkän ja osallistua maton suunnitteluun.
Otto on meidän rauhallisempi kissa. Tässä menossa laaduntarkkailu.
Nämä tuolinpäälliset tein mökkinaapurille tilaustyönä. Poppanaa ja juuttinarua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti