Puutarhan hoito on yksi mielipuuhistani. Alan keräämään blogiini kuvia puutarhastani pikkuhiljaa. Tässä tämän kevään ensimmäiset kukkijat krookukset. Ihmeellistä kuinka krookukset muuttavat itsestään paikkaa puutarhassa vaikka itse en niitä siirtele. Alapihalle on ilmestynyt tänä keväänä monta krookusta itsestään........???
Pihan rakentaminen alkoi tästä 8 vuotta sitten. Ostimme vanhan omakotitalon ja toin tullessani edellisestä asunnostani, rivitalon pihasta kaikki mahdolliset kasvit joita siellä olin kasvattanut. Oli huhtikuun loppu ja onneksi maa oli jo sulanut että pystyin kaivamaan aarteeni mukaan. Toin jopa osan kukkapenkkien reunakivistäkin mukanani.
Etupihalla aurinkoisella seinällä oli kukkapenkki, siinä oli isot reunakivet. Halusin penkin leveämmäksi ja siitä alkoi ähellys. Ihan yksin väänsin reunakivet rautakangella nurin ja penkki sai leveyttä puolet lisää.
Talomme oli vanha ja siinä oli vanhat betoniportaat joita ei ehditty ensimmäisenä kesänä mitenkään kunnostaa. Kukkapenkitkään eivät heti olleet loistokunnossa joten ekana kesänä tyydyin ruukkukasveihin enimmäkseen.
Orvokkeja tosin kylvin jo keväällä ruukuihin esikasvamaan. Niiden piti kukkia vasta toisena kesänä, ainakin siemenpussin ohjeen mukaan, mutta kukkivat kyllä runsaasti jo samana kesänä. Näistä on sitten iloa riittänyt joka kesäksi. Orvokki on lempikukkani.
Ja toisellekin seinustalle laitoin orvokkeja.
Vierailin edellisenä kesänä Neitijärvellä ja sain kotiin tuomisina Eevalta paljon kaunokaisen taimia. Ne kasvoivat eka kesän edellisen kotini pihalla ja siirtyivät mukana nykyiseen taloomme. Hyvin viihtyvät täälläkin.
Ekan vuoden orvokkeja, siis monivuotisia.
Tietääkö kukaan tamän kukan nimeä? Löysin niitä metsästä. Keräsin kimpun ja yksi lähti juurineen, ilmeisesti halusi meidän pihaan kasvamaan. Laitoin sen vain kukkapenkkiin kokeeksi lähteekö ja lähtihän se. On levinnyt nyt jo kovasti.
Tyttäreltäni saadun äitienpäiväruusun lasiton kukinnan jälkeen kukkapenkkin. Leikkasin sen ihan lyhyeksi ja ajattelin että ehkä seuraavana kesänä kukkii penkissä. Mutta sen innostui kovasti ulkona kasvamaan ja kukki jo alkusyksystä uudelleen.
Kissat haki helteellä varjopaikkaa kaivonkannelta daalioiden suojasta.
Ihan pienen pieni kasvimaa piti saada aikaseksi jo ekana kesänä. Siitä tuli ehkä muutama metri kanttiinsa, mutta riitti kesäkurpitsoille jotka olivat todella tuottoisia sinä kesänä. Naapuritkin saivat osansa.
Auringon kukat ovat myös minun suosikkeja. Linnunsiemeninä olleita jämiä heittelin satunnaisesti sinne ja tänne ja todella komeita yksilöitä kasvoi. Oli loistava kesä kasvien kannalta. Tosin hepankakkaa kuskasin pihalle muutaman peräkärryllisen, silläkin varmaan osuuttaa kukkaloistoon.
Kaivon kannella ruukussa kasvoi upeita daalioita.
Nämä pionit sain ystävältä vaihtarina. Kukkivat jo seuraavana vuonna. Tosi kauniita, varmi kun kukinta kestää vain muutaman päivän.
Toisen kesän liljapenkki.
Salvian kukkaa.
Sormustinkukka yksi lemppareistani.
